kesälomaa odotellessa…

Kävin eilen juoksemassa. Ei se sujunut sitten yhtään. Ajatukset hyppi ja pomppi, teki kärrinpyöriä ja lensivät tuulen mukana, niin ettei jalat osanneet toistensa eteen asettua. Kävelin ja juoksin. Juoksin ja kävelin. Joskus on hassua, että juokseminen onnistuu vasta sitten kun mieli keskittyy pelkkään juoksemiseen. Toisinaan taas kun juokseminen sujuu voi käydä pohtimaan asioita ihan ajatuksen kanssa.

Yli puolenvälin jälkeen sattui hassu juttu. Se alamäki jota olin jo juossut monenmonta kertaa olikin alamäki, jonka olin vuosia sitten nähnyt unessa. Aurinko paistoi juuri niin siniseltä taivaalta, niitty oli juuri niin vihreää ja tuuli juuri niin lempeää kuin unessa, jonka olin nähnyt yli 20 vuotta sitten. Monasti olin untani läpi käynyt ja miettinyt sen tarkoitusta. Nyt kun juoksin juuri sitä uskomattoman kaunista alamäkeä alas, aloin nauramaan. Nauroin ääneen. Kuulin nauruni lentävän tuulen suhinassa ja nousevan pääskyjen seuraan. Levitin käteni sivuilleni siiviksi. Unessa juuri nyt nousin siivilleni. Kohosin lentoon. Luotin siipieni kantavuuteen. Nautin tuulen nosteesta. Nauroin.

Puuskutin naama punaisena, reisiä poltteli ja nauroin. Minulla oli hyvä olla.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *