Harakka keikkuu ja keimailee naapuritalon katolla. Aurinko kimaltelee mustan frakin liepeissä. Taitaa tanssia häitä.
Syntymäkodissani vainottiin harakoita pahanilmanlintuina. Silloin muinoin, se kuului nimittäin metsästettäviin varislintuihin. Munarosvo, hanakka kiiltävälle. Jos ei muuten huonononnentuojaa pois saatu peloteltua, niin aina löytyi pihamaasta sen verran kiviä, että lapsikatras sai sen häädettyä. Jos harakan nauru kuului pihapuusta, se tiesi nimittäin kuolemaa. Eikä kukaan kuolemaa taloonsa toivonut.
Niin oli ennen. Toisin on nyt. Linnutkin on vähissä. Ei enää voi olla niin kranttu siitä mitä ikkunastaan ihastelee. Katselen harakan tanssia ja yritän hymyillä airueelle sydämestä asti. On kevättä ilmassa.