Sain mutkan kautta kuulla tuttuni kärsivän masennuksesta. Pysähdytti. Yritin keskustelukumppanilta kysellä kaikenlaista. Oliko yhteisellä tutulla lääkitystä, tekemistä, ystäviä…? Kyllä kuulemma.
Lääkkeet vaan on otettava.
Tekeminen. No, onhan se tietokoneen ääressäkin tekemistä. Muttakun muuta ei uskalla, päivärahan menetyksen pelossa.
Hyvää päivää!!! On tämä yhteiskunta hullua. Ajetaan ihmisrukka kuilun partaalle kun pitää suorittaa, tehdä kahta työtä ja päivä jos ei ole yli 12tuntia niin sitten olet osa-aikainen palkoillinen. Teet sitten näin. Palat piippuun. Ja kun mitään et enää jaksa, tuskin kaupasta kotiin jaksat kulkea, kun maailman pahuus, järjettömyys ja tyhjänpäiväisyys kaatuu niskaan, niin sitten olet luopio, siivelläkulkija ja halveksittu tyhjäntoimittaja. HALOO? Missä on järki?
Kävin miettimään, että oliko näitä loppuunpalamisia ennen? Oliko depressioita? Miettivätkö ihmiset elämän tarkoitusta?
Onhan meillä Socratekset, Buddhat ja Jeesukset. Kyllä ne ihmiset on suuria kysymyksiä itselleen ja toisilleen ennenkin asettaneet. Lienee vaan ollut paremminpuolin vapaiden tai varakkaiden ihmisten etuoikeus. Rintamalla jos pitkään mietit, niin sait kuulasta. Orjana, jos esitit kysymyksiä, niin tuli raippaa. Ja jos torpallinen ei risuja liiteriin kerännyt, niin tuli talvella kylmä. Ota tai jätä. Ehkä se tähän perustuukin tuo uskontojen menestys. Ne uskonnot vastasivat elämää suurempiin kysymyksiin ja antoivat ihmisten keskittyä muuhun olennaiseen. Nytkun meillä on vapaus miettiä itse, eikä vastauksia tuoda suoraan kirkosta, niin alkaa huippaamaan. Mammonakin näyttää olevan huono jumala. Onhan se monasti syynä depressioon. Tai sen puute. Tai havahtuminen, että mammona ei sittenkään ole kaikkia tarpeita tyydyttävä.
Hullun hommaa tämä on tämä elämä. Otit tai jätit. Onneksi itsellä on henkireikänä ulkoilu ja tämä kirjoittelu. Hullu on jos ei yritä elää eteenpäin, koska tämä on vaan tämä kerta ja nämä kortit on käytössä mitkä on jaettu. Ja jos yrittää, niin pitää olla hullu, koska on niin monta mahdollisuutta, että maailmanloppu tulee, joko yksilölle tai meille kaikille, jo huomenna.
Kummankos valitsen? Kuollut hullu vai elävä hullu? Otetaan nyt vaan päivä kerrallaan… ja opetellaan tätä elämistä. Vaikka sitten hulluna.