Tuoreen äidin masennus? Keski-iänkriisi? Vaihdevuosien masennus? Voihan hyvät hykkyrät kuinka monta vaihtoehtoa masennukselle taas onkaan?!?! En oikein tiedä itkeäkö, vaiko nauraa. Näyttää kuitenkin siltä, että voin sulavasti luistella pikkuvauva-sylissä-masennuksesta keski-iänkriisiin ja sitten rotkahtaa vaihdevuosien masennukseen. Toinen toiseensa sulautuen, ilman suurempia taukoja tai toppuutteluita. Voin vuodattaa kyyneliä el Ninjon tavoin, raivota tsunamina ja räjähtää kuin Eyjafjallajökull ja se on ihan normaalia. Vai onko?
Voi hyvää päivää! Onhan se ihan hyvä tietää, ettei ole yksin oman pärepyromaniansa kanssa. Vai onko rakkaalle lapselle taas vaan annettu monta nimeä? Ja jos jonkun noista on saanut takkiinsa, niin miten siitä pääsee eroon? Tätä narisemista ja vetistelyä on nyt harrastettu omiksi tarpeiksi, mutta se ohjekirja omaan pääkoppaan on joko palanut päreitä polttaessa tai sitä ei annettu minulle matkalle mukaan sitten ensinkään. Mitä ihmettä neuvoksi?